Ruuturouva

posted by: Igor

Kommentit pois päältä artikkelissa Ruuturouva

Naapureiden ja vieraiden ahneus sai minut viimein kauhun valtaan. Antonieta-tädin kolikoita täynnä ole­va ruukku katosi kuin tuhka tuuleen ja samoin homeopatiapullot, sakset, silmälasit, kynäkotelo sekä puinen parsimasieni. Aloin pelätä että minutkin ryös­tetään ja viedään ties minne, mutta pahin uhka oli, että minut suljettaisiin johonkin sisäoppilaitokseen, kuten apteekkari ehdotti. Yleinen kanta oli, että minut oli paras antaa lastensuojeluviranomaisen huostaan (näin ompelukoneen lentävän ulos ikkunasta), ei sen vuoksi että he olisivat kantaneet minusta huolta vaan koska minä tiesin heidän mielestään liikaa ikäisekseni ja minut piti saada unohtamaan sellaiset asiat joko suosiolla tai väkisin.

Sitä mukaa kuin talo tyhjeni, minun pelkoni yltyi yhtä paljon kuin minuun kohdistettujen solvausten ryöppy. Ihmiset syyttivät minua katunulikaksi, torivarkaaksi ja tyttöjen viettelijäksi unohtaen, että olin vasta nelitoistavuotias. Juuri silloin huomasin ruuturouvan, joka seisoi arkun luona tyynen ja hyvinvoivan näköisenä ja levitti suloista tuoksua kaikkien likaisten ja löyhkäävien ihmisten keskellä. Hän ei ollut nuori vaan ilmeisesti jo yli viidenkymmenen, mutta hän oli pukeutunut huolitellusti, jopa ylellisesti. Hänellä oli ohuet nahkakäsineet, turkisjakku sekä hyvin korkea­korkoiset kengät, ja hän oli aika kovasti maalattu, jopa tukka oli värjätty tulipunaiseksi tai pronssin väriseksi, mitä lie ollut. Hän ei itkenyt ruumiin vieressä mutta ei myöskään varastanut mitään, ei lausunut arvostelevia huomautuksia eikä liittynyt roskaväen joukkoon. Muistan miten hänen kaunis vihreä katseensa samoili ympäri huonetta etsien jotain, ja se jokin olin minä. Hän kosketti kädellään päätäni, ja nähdessäni hänet läheltä varmistuin, että hän tosiaankin oli korttipakan hahmo, ei kuitenkaan liikkumaton kuva vaan elävä olento, joka käveli huoneessa ja hymyili minulle.

– Sinäkö olet Antonietan sukulaispoika?

Vastasin haikeasti että minä se olin. Hänen helminä hohtavien hampaittensa hymy leveni, ja hän hyväili minua hansikoidulla kädellään, jossa oli varmasti pit­kät punaiset kynnet. Muistikuva selkiytyi: hän oli yksi Antonieta-tädin anteliaimmista asiakkaista. Viime mellakoiden aikana hän oli lähettänyt tädille maitoa, lihaa ja huopia. Eräänä jouluna hän oli lähettänyt minulle vieterijunan.

– Oletteko te madame Iara?

Ruuturouva avasi mustan kiiltävän Me Naiset käsilaukkunsa ja otti sieltä pienen tyylikkään käyntikortin.

– Nyt ei minulla ole aikaa. Kun hautajaiset ovat ohi, kokoa vaatteesi ja tule tähän osoitteeseen.

Samassa ruuturouva katosi jättäen jäljelle tuoksunsa, joka vastasi tuhatta neilikkaa ja ruusua yhteensä. Muut nyrpistelivät nenäänsä sekä hänet nähdessään että hänen peräänsä. He rupesivat puhumaan hänestä pahaa ja sanoivat sellaista, mitä en uskaltaisi tähän paperille pannakaan. Sitten he taas palasivat epämiel­lyttävään aiheeseen, joka koski minun sulkemistani laitokseen.

Paetakseni uhkaa piilouduin tädin kanakoppiin, josta lihava norsua muistuttava nainen oli parhaillaan rosvoamassa viimeistä mustaa kanaa. Siellä minä kyyristelin sulkien ja kanankakan seassa pelokkaana ja miltei kuumeen kourissa, kunnes arkku suljettiin. Sil­loin menin takaisin huoneeseen. Ruumissaattoon tuli melkein tusinan verran autoja. Minä menin apteekka­rin autoon. Hän oli juuri se mies, joka kiihkeimmin vaati minua laitokseen. Aravan hautausmaalla näin synkän kuopan, johon arkku laskettiin. Spiritistiseuran pääsihteeri piti muistopuheen unohtamatta tuo­mita eräitä ennustajan tapoja ja menetelmiä. Paluu­matkalla istuin itkien eläinpeliparonin, Joe-herran autossa. Hän ei halunnut panna minua sisäoppilaitok­seen. Matkalla hän kyseli minulta ystävällisesti, tiesin­kö mitä olivat numeroryhmä, pari, kolmoset ja tyhjä tonni. Hän ajatteli ottaa minut työhön pelikioskiinsa. Palkkaa hän ei olisi minulle maksanut mutta lupasi ilmaisen asunnon ja ruoan.

Lisää tarinoita löydät kurkkaamalla Me Naiset tarjous. Saat valintasi mukaan kaksitoista lehteä ja tilaajalahjan hintaan 29,90€ tai kahdeksantoista lehteä hintaan 29,90€. Me Naiset lehden tarjous vaihtuu aika-ajoin, joten kannattaa tarkistaa ajankohtainen tarjous suoraan kustantajan tilaussivulta.

 

posted in: Yleinen

Taiottu korttipakka

posted by: Igor

Kommentit pois päältä artikkelissa Taiottu korttipakka

Syöksyin huutaen kadulle, järkyttyneenä yllättävästä kuolemasta ja tulipalon lailla taloon levinneestä hiljai­suudesta. Parissa minuutissa ilmestyivät paikalle naa­purit, viereisen talon naiset ja lapset, kapakoitsijan perhe, kulmakunnan pyykkärit ja ompelijat sekä myö­hemmin muutamia keskiluokankin edustajia, muiden muassa itse talon omistaja, joka oli kovin harmistu­nut, sillä Antonieta-täti ei ollut maksanut vuokraa kymmeneen kuukauteen.

Kaikki olivat tädin asiakkai­ta, ihmisiä, jotka olivat antaneet hänen ennustaa käm­menestään tai uskoneet hänen kortteihinsa. Lapsetkin hän oli siunannut loitsuillaan ja parantanut pahan sil­män kiroista. Paikalle riensivät myös torikauppiaat, pelikassojen pitäjät ja kaupunginosan juopot. En tiedä kuka hankki kuolintodistuksen enkä kuka kustansi arkun. Ihmisiä tuli ja meni taukoamatta koko päivän ja yön. Ystävät ja tuntemattomat vyöryivat taloon loputtomana virtana ja päätyivät keittiöön juomaan kahvia. Jotkut häikäilemättömät veivät mennessään Antonieta-tädin tavaroita: kattiloita, lautasia, haaru­koita ja veitsiä, hartiahuiveja, kenkiä sekä vanhoja vaatteita. Vielä häikäilemättömämmät häipyivät tie­hensä kantaen mukanaan peilejä, mattoja, tuoleja, yö- astian, verhoja, huonekasvin, veistoksen peilipöydän päältä ja mitä ikinä löysivätkin. Nähdessäni saalistuk­sen katsoin parhaaksi korjata taskuuni muistoksi An­tonieta-tädin nuhruisen taiotun korttipakan, jota vielä tänäkin päivänä vaalin hellin tuntein.

posted in: Yleinen